Joulu jatkuu museolla 28.12 12-18:00

Tervetuloa kotiseutumuseon jouluteema-näyttelyyn joka on avoinna 28.12 kello 12-18:00.

Paraisilla joulun hauskanpito jatkui Tapaninpäivänä jolloin turkkeihin ja olkihatuihin sonnustautunut nuoriso-kulkue kierteli pitäjää. Lyhtyjen ja päreiden valossa nämä nuoret esittivät lauluja talojen asukkaille ja saivat palkaksi ruokaa ja juomaa.

Joulupukki kuului olennaisena osana vanhan ajan jouluun.

Joulukestitys alkoi Tapanina ja nuoriso järjesti tansseja iltaisin, pitopaikka vaihteli vuorottain. Olut ja väkiviina kuuluivat olennaisena osana tätä juhlinta. Tosin useimmiten eri leikit ja tuvissa järjestetyt painiottelut olivat yleistä ajanvietettä joulun aikaan.

Joululeikkinä suosittu vetokilpailu.

Kuvat: Marcus Lepola

Jouluvietto alkaa museolla 21.12 16:00-20:00

Pystytämme Tuomaan-ristin vanhan Paraisten-tavan mukaan. Joulukoristetussa Brattnästuvassa voi kuunnella joulutarinoita. Tule ja koe aito vanhanajan Paraisten-joulu. Lapset saavat tuvassa kokeilla vanhoja joululeikkejä. Aito vanhanajan joulupukki vierailee illan mittaan tuvassa.

Paraisten Tuomaan-risti

Paraisten joulu osa 1

Vanha sananparsi sanoo kaikkitietävästi: joulu juhlista jaloin. Joulunvietossa yhdistyvät muinaisskandinaaviset valonjuhlat kristilliseen jouluun ja näiden monisäikeinen kudelma on kotiutunut suomalaiseenkin kansanperinteeseen vuoden kohokohtana. Joulu kesti Tuomaasta Nuuttiin, joskin varsinaiset pyhäpäivät ulottuivat joulupäivästä loppiaiseen. Oma merkityksensä oli myös Lucian-päivällä ja kynttilänpäivällä, mutta niihin ei näytä Paraisilla kuuluneen erityisiä juhlatapoja.

Joulukoristeinen Brattnäsin tupa.

Jouluvalmistelut aloitettiin varhain. Jo keväällä oli suurimmat hauet kuivattu lipeäkalaksi ja viljanpuinnin aikana pantiin ensimmäiset jyvät erilleen joululimppuja varten. Kynttilätkin oli tehtävä ajoissa. Lucian ja Tuomaan välisten päivien jouluvalmisteluihin kuuluivat pyykinpesu, suursiivous, sian teurastus ja joululeipien paistaminen sekä oluenpano, jonka monien mielestä kuitenkin oli tapahduttava jo Annan päivänä onnistuakseen kunnolla. Paraisilla nimittäin sanottiin, että sinä päivänä "dansar Anna med sin kanna" (Anna tanssii kannunsa kanssa).
Jouluaattona puoleen päivään mennessä tuli kaiken olla valmista. Iltahämärissä isäntä kantoi tupaan olkia ja levitti ne lattialle. Niin kauan kun oljet olivat sisällä niiden piti olla siistinä yhdensuuntaisena kerroksena, jotta seuraavan vuoden satokin kasvaisi kauniisti lakoontumatta. Emäntä levitti pöydälle valkean pellavaliinan ja asetti kolmihaaraisen kynttelikön keskelle pöytää. Vasta sitten joulu saattoi tulla.

Olkihimmeli ja kynttiläkruunu.

Joulukoristeena käytettiin pöydän yläpuolella riippuvaa olkihimmeliä, joka Paraisilla tosin tehtiin usein ruo'oista. Samaten yleinen oli oljista sidottu tähden tai auringon muotoinen koriste ja joissakin taloissa oli kattoon ripustettu puusta veistettyjä pikkulintuja. Joulukuusi tuli Paraisilla niin kuin muuallakin maassa tunnetuksi vasta 1800-luvun lopussa kansakoulujen joulujuhlien välityksellä.

Juhlallisuuksia varten pystytettiin jo muinoin salko (Olaus Magnus)

Juhannuksena ja myös nimi- ja syntymäpäivien juhlistamiseksi on Paraisilla pystytetty salkoja. Muualta Suomesta tunnetaan myös tapa pystyttää karsittu kuusi josta latvan oksat on jätetty koskematta. Kyseinen tapa on todella vanha ja se viestii siitä että talossa vietetään juhlia.

Lähde: Paraisten historia.
Kuvat: Marcus Lepola

Göran Grönroosille Paraisten kulttuuripalkinto

Göran Grönroos vastaanottaa Paraisten kotiseutupalkinnon joka jaetaan koitiseutuaktiivin Rainer Fagerlundin muistorahastosta. Kyseinen palkinto on jaettu vuodesta 2005.

Göran on kauan ollut keskeinen hahmo kotiseutuyhdistyksen toiminnassa. Hän on toiminut sekä puheenjohtajana että rahastonhoitajana vuosina 1998-2006. Göran istuu yhä yhdistyksen hallituksessa rahastonhoitajana. Göran tunnetaan myös Paraisten vanhan Malmin rahaston perustaja-hahmona.

Göran Grönroos, Paraisten kotiseutuyhdistys. (Kuva ÅU)

Adventti alkaa museolla

Kuusi on jo kannettu tupaan ja koristeltu vanhan tyylin mukaisesti. Vanhoihin joulukuusen koristeisiin kuuluvat kynttilät, olkitähdet, piparkakut ja liput. Joulukuusi on suhteellisen uusi jouluperinne. Se tuli yleiseksi vasta 1900-luvulla, sen yleistymistä edistvät mm. kansakoulujen edistykselliset joulujuhlat. Satakunnan kansa-lehdessä kirjoitetaan 1898 että joulukuusen tulisi kodeissa korvata vanha tapa levittää tulenarkoja olkia tuvan lattialle. Kuusi oli lisäksi kaunis katseltava mitä olki ei välttämättä ollut.

Lippuliina kiinnitetään kuuseen.

Varhaimmat joulukuuset koristetltiin eri olkikoristein, jopa konfektit ja piparkakut kelpasivat kuusen oksille. Kirkkaat konfektipaperit jopa säilytettiin ja käytettiin myös kuusen koristeluun. Ensimmäiset kuuset roikutettiin tuvan katosta, vasta myöhemmin opittiin asettaa kuusi lattialle seisomaan.

Olkitähti ja kuusenkynttilä.