Kesän pienoisnäyttely - Vuosisadan vaihteen romantiikka

Tänä kesänä museossa vierailevat saavat ottaa osaa näyttelyyn "Vuosisadan vaihteen romantiikka" missä esitellään m.m. Edit Sarlinin hääpukua vuodesta 1904.

Kuva 1. Vastavihitty rouva Edit Sarlin morsiuspuvussaan.

Edit Sarlinin aviomies, Emil Sarlin on yksi Paraisten historian merkittävimpiä henkilöitä. 
Vuonna 1904 Paraisten kalkkivuori Oy suunnitteli tarpeellista laajennusta ja tämän laajennustyön toteuttajaksi tarvittiin erityistä osaajaa. 29-vuotias geologi, Emil Sarlin oli tähän tehtävään sopiva henkilö. Emil toimi tuolloin AB Prospectorin pää-insinöörinä Lapissa

Kuva 3. Kihlatut Edit Tikkanen ja Emil Sarlin.

Lapin kultaesiintymät osoittautuivat varsin pieniksi ja tämän vuoksi Emil etsi uusia tehtäviä. Emil tapasi sattumalta toisen kullanetsijän, Edvard Åströmin, joka oli myös osakas Paraisten kalkkivuori Oy:ssä. Åströmin suosituksesta Emil saikin uuden työpaikan Paraisilta jonne hänet palkattiin vuonna 1904, vuori-insinöörin tehtäviin.

Kuva 3. Kullanetsjiä Emil Sarlin yhdessä karvaisen Lapin asukin kanssa.

Emil Sarlin korvasi Otto Mobergin yhtiön toiminnanjohtajana jo vuonna 1906. Johtajanvaihdon jälkeen Paraisilla alkoi tapahtua. Emil oli rohkea visionääri ja näki tarpeelliseksi toteuttaa investointeja jotka parantaisivat kalkin louhintaa ja käsittelyä. Emilin toimeenpanemien muutosten myötä kalkin myynti kasvoi merkittävästi vain muutamassa vuodessa.

Kuva 4. Emil Sarlinin lapinleuku jonka terään on kirjoitettu vuosiluku 1898. Tämä puukko on nähtävissä kesän näyttelyssä. 

Emilin ollessa Lapissa hän tapasi erään nuoren tytön. Tytön nimi oli Edit Tikkanen ja hän oli kullankaivaajien leirissä työskennelleen keittäjättären tytär. Emil kihlaisi Editin ja umpi-suomalainen tyttö joutui yksin matkustamaan Helsinkiin jossa hän sai asua Emilin vanhempien luona oppimassa ruotsia ja opiskella kotitalousopistossa. Edit och Emil menivät naimisiin vuonna 1904 Editin ollessa vain 16 vuotias ja Lapin kasvatti sai totutella varsin erilaiseen elämään Paraisilla. Vuonna 1906 tämä nuori perhe muutti yhtiön uuteen edustuskartanoon, Villa Furuviikiin. .

Kuva 5. Sarlinin perhe Villa Furuvikin ulkopuolella noin 1911.

Emil Sarlinia voi hyvinkin mieltää "vanhan-ajan ruukinpatruunana" joka piti työntekijöistään huolta.
Emil halusi myös että työntekijöiden kotiolosuhteet olisivat hyvät. Monia suomenkielisiä työntekijöitä oli muualtamuuttanut Paraisille ja myös Edit kantoi näistä huolta. Kevättalvella 1928 Edit otti asiakseen käydä yhtiön työlaisten asunnoissa houkuttelemassa emäntiä mukaan marttatoimintaan. Martta-työä pyrki neuvomaan perheenäitiä kotiaskareissaan ja laajentaa heidän yleissivistystään sekä virkistämään heitä raskaan arkityön vastapainoksi. 

Emilin tuella Edit perusti ensin suomenkielisen Paraisten Marttayhdistyksen ja seuraavana vuonna ruotsinkielisen Storgårdin Marttayhdistyksen.

Kuvat

1, 5. Tom Bröckl.
2,3 Nordkalkin kuvakokoelmat
4. Marcus Lepola.

Lähteet

Nyström, Per 1951. Pargas Kalkbergs Aktiebolag 1898-1948. En allmogenärings utveckling till storindustri. Oy Tilgman Ab.

Vähäkangas, Ismo 2005. Paraisten Marttayhdistys.

Lahjoituksia Tennbyn tilalta

Kuva 1. Danielssonin perhe Tennbyn tilan pihalla  noin 1910.

Kotiseutumuse sai äsken vastaanottaa muutamia esineitä joista kaksi ovat peräisin Tennbyn tilan omistajilta.
.

Kuva 2. Helmiäsbrodeeraus Tennbyn tilalta.

Ensimmäinen esine on helmiäisbroderaus vuodelta 1910 joka on Linnea tai Karin Danielssonin valmistama. Danielssonin perhe asui vuosisadan vaihteessa Tennbyn tilalla.

Kuva 3. Danielssonin neidit käsitöittensä ääressä.

Toinen Tennbystä peräisin oleva esine on keittiössä paljon käyttöä osakseen saanut valurautainen huhmari tai mortteli.

Kuva 4.Ruotsalaista valmistusta oleva mortteli

Kotiseutuyhdistys kiittää lahjoittajaa. 


Kuvat
1, 2, 4 Pargas hembygdsförening r.f.
3. Pargas kungörelser.

Kansanmusiikkia kotiseutumuseolla 18.8 kl 14:00

Pargas Hembygdsmuseum/Paraisten Kotiseutumuseo kl. 14.00 —>
FoLKRÖRELSEN
FoLKRÖRELSEN (suom. ”Kansanliike”) esittää paraislaisen Riddo Ridbergin säveltämiä instrumentaalikappaleita. Suomalaiset mollisävelmät sekoittuvat ruotsalaisten duurivoittoisiin, höystettyinä popmaailman harmonioilla. Vähän niin kuin Konsta Jylhä kohtaisi Benny Anderssons Orkesterin (BAO) ja sitten Ridbergin popvaikutteet maustaisivat koko keitoksen. Yksi yhtyeen solisteista on viulisti Marianne Maans, Ridberg itse soittaa polkuharmonia. Yhtyeen ensimmäinen albumi on Släpp in publiken (”Päästäkää yleisö sisään”). Levyltä löytyy paitsi kunnianosoitus Konsta Jylhälle (Vaiennut harmoni), 16 vastasävellettyä kappaletta.



Väliaika-tarjoilu; kahvia, leivoksia ja limonaatia.

10 € ennakko http://www.westmusicfest.fi/tickets/
8 € opiskelija
15 € ovella

Tuotteistamishanke käynnissä.

Käymme parhaillaan läpi esine-kokelmiamme ja tarkoituksena on löytää ideoita uusille tuotteille jotka voisivat täydentää museokaupan valikoimaa. Tässä esitellään yhtä keskeneräista tuotetta; Paraisten puukkoa".

Kuva 1. Vanha veitsi tinatulla kahvalla joka on kotiseutumuseon kokoelmissa.

Tämä ajatus syntyi siitä että meillä on suuri määrä 1700-luvun esineistöä kokoelmissamme. Monet näistä käyttöesineistä ovat hyvin koristeellisia. Näistä näkee että tekijä on panostanut valtavasti aikaa saadakseen esineen näyttämään mahdollisimman kauniilta. Meillä on muutamia veitsiä tältä ajalta joilla on tinakoristeltu kahva. Näiden veitsien tupen ovat ikävä kyllä ajan kuluessa kadonneet, mutta tiedetään että 1700-luvulla vastaavien veitsien yhteydessä on käytetty tuppia eläinaiheisia tuppia. Kuvassa 2 on hevosenpää-aiheinen tuppi.

Bild 2. Tennad kniv från 1700-talet som har sålts på knivauktion i Sverige.

Kokoelmissamme on laaja valikoima 1700-luvun länkipuita. Näiden länkien päät on koristeltu kukon päätä esittävillä plastisilla veistoksilla. Olemme mallintaneet eräät erityisen kauniin länget puukon tupeksi. Tupen puuosa on jo valmiina. Saa nähdä miltä veitsi tulee näyttämään!

Kuva 3.. 1700-luvun länget ja keskeneräinen tuppi joka mallintaa näitä länkiä.

Kuvat 1 & 3. Marcus Lepola

Kuva 2. Yksityinen kokelma.

Kesämuistoja Paraisilta vuodesta 1963

Tässä esitellään mukava kesäinen kuva 50 vuoden takaa. Kuva on otettu kävelysillan kohdalla Paraisten suntista kesällä 1963. Kuvasta voi havaita että suntin ranna oli vain osaksi kivetty 60-luvulla, vanhan malminpuoleinen ranta on hirsillä vuorattu. 

Komeat puuveneet koristavat suntin rantoja, mahtavatko olla komeampia kun nykyajan lasikuitu-vempaimet?

Puuveneitä suntin rannalla kesällä 1963. Paraisten kotiseutumuseon kuvakokoelmat.

Kotiseutumuseon kokelmat karttuvat

Museo on kokoelmien kannalta kulunut kevät on ollut intensiivistä aikaa. Tänä aikana museolle on lahjoitettu noin satakunta erillistä esinettä useiden paikallisten kulttuurimesenaattien toimesta. Museon kokoelmat eivät ole useisiin vuosikymmeniin karttuneet yhtä suurella määräällä esineitä.

Olemme valinneet muutamat esineet näistä lahjoituksista esiteltäviksi tässä blogissa.

Kuva1. Kuppaussarvet joiden suuaukko on peitetty teuraseläimen virtsarakon palalla

Kuppaus ja suoneniskentä olivat pitkälle 1900-luvulle asti yleisiä kansan parannuskeinoja: melkeinpä joka kylässä oli kuppari tai suoneniskijä tai molemmat. Päinvastoin kuin useimmat kansanomaiset parannuskeinot, ne eivät perustuneet mihinkään yliluonnolliseen uskomukseen, vaan ne olivat yksinkertaisia parantajan suorittamia toimenpiteitä. Kupparit olivat lähes aina naisia ja he harjoittivat tointaan saunassa, kyläkupparit omassa saunassaan, kiertävät kupparit milloin missäkin.

Kuva 2. Navon Fortunan savipiipputehtaan keramiikkaa.

Fortunan savipiipputehdas perustettiin Nauvossa 1839. Ensimmäinen piipuntekijä, Johan Petter Zetterberg oli kotoisin Tukholmasta. Petter Arvid Finckenberg oli suunnitellut pitävänsä tehtaan toiminnassa 9-10 kuukautta vuodessa mutta jo 1840-luvulla toiminta supistettiin kuuten kuukauteen. Tehdas suljettiin 1867.

Kuva 3. Hyljeharppuuna, Parainen.

Hylkeitä pyydettiin harppuunalla jossa oli irroitettava, nuoraan kiinni sidottu terä. Näitä kutsuttiin "hyljepiikeiksi"Kyseisen harppuunan verrattaen suuri koko (24cm) tarkoittanee että sitä on käytetty harmaa-hylkeen pyyntiin. Samantapainen harppuuna löytyy Suomen metsästysmuseon kokelmista ja se on peräisin Bortösta. Bortsön harppuuna on aseseppä Mats Mattsson n. 1900 valmistama.. 

Marraskuun 26. päivänä vuonna 1898 pidettiin Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiön perustava yhtiökokous. Toimitusjohtajaksi nimitettiin uuden yhtiön perustamista ajanut tulisielu, tilanomistaja Otto Moberg Paraisilta. Mobergilla oli visioita, ja hän ymmärsi kuinka tärkeää oli keskittää ja tehostaa jo olemassa olevaa kalkintuotantoa Paraisilla. Vuonna 1904 yhtiöön palkattiin asiantuntijatehtäviin vuori-insinööri, myöhemmin vuorineuvokseksi nimitetty Emil Sarlin, josta myöhemmin tuli yhtiön toimitusjohtaja 50 vuoden ajaksi.

Museolle lahjoitetut kirjekuoret ovat peräisin ajalta jolloin Moberg pyrki saamaan kokoon rahoittajia uuden yhtiönsä kokoonsaamiseksi.

Kuva 4. Kirjekuoria jotka ovat osoitettu Otto Mobergille.

Kuvat 1-4. Marcus Lepola, Paraisten kotiseutuyhdistys

Internetlähteet;
https://www.finna.fi/Record/metsastysmuseo.M011-102500
http://www.naguhembygdsforening.org/fortuna.php
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden_esine_2010/kuppaussarvet
http://www.nordkalk.fi/default.asp?viewID=328

Danny ja Kirka Paraisilla yhdistysten talolla 1968

Saimme muutaman kiinnostavan kuvan yhdistysten talolla 1968 pidetystä rock-konsertista. 

Kirka Babitsin och Danny (Ilkka Lipsanen) kävivät Paraisilla 1968"Syndikaatti tekee suurratsian" -shown yhteydessä.

Tässä seuraa muutama kiinnostava kuva kyseisestä tapahtumasta.

Toivomme yhä saavamme lisää kiinnostavia kuvia yhdistysten-talolta.

Kuva 1. Kirka keikka-bussin edessä Paraisilla 1968.

Kuva 2. Onnellinen ihailija saa Dannyltä halauksen yhdistysten talon narikan edessä

Kuva 3. Dannyn kivenkova show 1968.

Kuvat 1-3 Paraisten kotiseutumuseon kokoelmat (kuvaaja Gunborg Suominen)