Siivoustalkoo

Kevään siivoustalkoo toteutettiin 9.5. Tavanomaisen piha- ja talosiivouksen lisäksi töitä riitti muun muassa talojen korjauksen parissa.

Olav naulaa rännin kiini kannakepuuhun.

Talven myrskyt olivat repineet alas Kirjala-talon puiset kattorännit. Rännien korjauksen yhteydessä suoritettiin myös huolto-toimenpiteitä. Rännejä yhdistävät lyyjylevyt kiinnitettiin udeleen ja puuosat tervattiin kunnolla. Puinen ränni kestää vuosikymmeniä mikäli puun laatu on hyvä ja sadevesi pääse esteettä virtamaan rännin halki. Lisäksi ränni tulee tietyin aikavälin puhdistaa ja tervata uudelleen.

Kahdet rännit yhdistetään toisiinsa sitkeän lyyjylevyn avulla.

Laskiainen

Uskonpuhdistuksesta asti lähtien paastolla tai laskiaisella ei ole ollut meidän tienoilla varsinaista merkitystä. Vanha laskiainen edelsi pääsiäisen odotuksen 40 päivän paastoa, ja muistona tästä vietetään laskiaista.

Laskiaistiistai oli ennen Paraisilla juhlallinen päivä. Jopa kaikkein vakavamielisimmät eivät voineet hillitä intoaan. Vanhat ja nuoret irtaantuivat arjen töistä ja ja lähtivät laskemaan mäkia alas tavalla tai toisella. Laskea piti ja jokaisen kynnelle kykenevän tuli osallistua mäkiriehaan sillä muutoin kesän pellava-sato saattoi pilaantua. Mäkeä laskiessa tuli mekastaa mahdollisimman paljon. Kelkka kulki kellojen sekä muiden äänekkäiden härveleiden säestämänä.  Mikäli kelkka kaatui mäessä tarkoitti tämä myös sitä että pitkä pellava katkesi.

Laskiaisen viettoa, lähde. uppslagsverket Finland.

Länsiturunmaa musealisoidaan

Historiallisesti merkittävät tapahtumat eivät mene museolta huomaamatta ohi. Osaksi vaurioitunut Länsiturunmaan kyltti vaihdettiin uuteen Paraisten-kylttiin 5.12.2012. Kyseinen kyltti saapui kotiseutumuseolle 16.1.2012 ja on nyt osa museon kulttuurihistoriallisia kokoelmia. Museo tulee tämän lisäksi tallentamaan Länsiturunmaan nimelle tuotettua konttorimateriaalia ja muuta markkinointimateriaalia

Länsiturunmaan-kyltti joka aiemmin oli Kirjalan salmen rannassa on nykyään museon varastossa..

Aika näyttä miten tulevaisuuden kuntaliitokset ja nimenvaihdot vaikuttavat Suomen karttaan.
Nykyiset suurkunnat eivät enää ole yhtä tärkeitä yksilön paikallisidentiteetille kuin ennen. Vanhat kunnat perustuivat pitkälti silloisiin kirkkopitäjiin joiden hallinnollinen funtkio lakkautettiin vuoden 1865 kunnallisasetuksessa. Paikallishallintoalueiksi perustettiin kuntia ja pitäjänkokoukset korvattiin kunnanvaltuustoilla. Kaupungeissa maallinen hallinto oli jo alunpitäenkin erkaantunut seurakunnallisesta päätöksenteosta Kuntaasetuksella saatettiin maaseudun hallinto samaan maallisen hallinnon kaavaan.

Paraisten maalaiskunnan vaakuna 1948-1967

1900-luvulla oli yleistä että olemassa olevia kuntia jaettiin kahteen osaan. Paraisten osalta silloinen kunta jaettiin kahteen osaan vuonna 1948: Paraisten kauppalaan ja Paraisten maalaiskuntaan. Nämä liittyivät takaisin yhteen 1967 yhteiseksi kauppalaksi josta tuli Paraisten kaupunki vuonna 1977. Länsiturunmaan kaupunki oli olemassa vuodesta 2009 vuoteen 2011 jolloin kyseisen kuntaliitosalueen nimeksi tuli Paraisten kaupunki. Varsinaisen Paraisten lisäksi kuntaan kuulu Nauvo, Korppoo, Iniö ja Houtskari.

Paraisten kaupungin vaakuna vuoteen 2009.

2000-luvun kuntaliiitokset ovat vähentäneet kuntien määrän 336 (2011). Suomen tullessa itsenäiseksi 1917 kuntia oli yhteensä 532. Kuntien määrä kulminoitui vuonna 1932 jolloin massa oli 602 kuntaa, tämän jälkeen kuntien määrä on ollut tasaisessa laskussa. Tätä taustaa vasten valtionvarainministeriön ehdotus seitsemästäkymmenestä kunnasta vaikuttaa todella hurjalta muutokselta.  

Tulevaisuuden kuntien hallinnolliset alueet muistuttavat enemmän maakuntia ja näin ollen kunta-käsite ei enää voi olla täysin yhteneväinen kuntalaisten käsittämän oman paikallisyhteisöllisen identiteetin kanssa.
Kylän, pitäjän ja/tai kotisaaren merkitys yksilön identiteetin kannalta tulee säilymään ja jopa vahvistumaan näiden kuntaliitosten myötä. Näin ollen saariston kuntaliitosalueen nimellä on yksilön kannalta vähäinen merkitys vaikka henkilö asuisi varsinaisen Paraisten alueen ulkopuolella: Korpoolaiset ovat ja säilyvät Korppoolaisina, sama pätee Paraislaisiin. 

Paraisten kaupungin nykyinen vaakuna joka on alun perin kuulunut Nauvolle.

Länsiturunmaan kaupunki on nyt osa meidän yhteistä paikallista historiaa. Vaurioita kärsinyt kyltti joka aiemmin tervehti saaristoon matkaavia Kirjalansalmen rannassa on todiste hyvinkin myrskyisästä ajasta ja enteilee tulevia muutoksia Suomen - ja saariston kuntarajoihin.

Kuva: Marcus Lepola 2012
Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Parainen

Joulu jatkuu museolla 28.12 12-18:00

Tervetuloa kotiseutumuseon jouluteema-näyttelyyn joka on avoinna 28.12 kello 12-18:00.

Paraisilla joulun hauskanpito jatkui Tapaninpäivänä jolloin turkkeihin ja olkihatuihin sonnustautunut nuoriso-kulkue kierteli pitäjää. Lyhtyjen ja päreiden valossa nämä nuoret esittivät lauluja talojen asukkaille ja saivat palkaksi ruokaa ja juomaa.

Joulupukki kuului olennaisena osana vanhan ajan jouluun.

Joulukestitys alkoi Tapanina ja nuoriso järjesti tansseja iltaisin, pitopaikka vaihteli vuorottain. Olut ja väkiviina kuuluivat olennaisena osana tätä juhlinta. Tosin useimmiten eri leikit ja tuvissa järjestetyt painiottelut olivat yleistä ajanvietettä joulun aikaan.

Joululeikkinä suosittu vetokilpailu.

Kuvat: Marcus Lepola

Jouluvietto alkaa museolla 21.12 16:00-20:00

Pystytämme Tuomaan-ristin vanhan Paraisten-tavan mukaan. Joulukoristetussa Brattnästuvassa voi kuunnella joulutarinoita. Tule ja koe aito vanhanajan Paraisten-joulu. Lapset saavat tuvassa kokeilla vanhoja joululeikkejä. Aito vanhanajan joulupukki vierailee illan mittaan tuvassa.

Paraisten Tuomaan-risti

Paraisten joulu osa 1

Vanha sananparsi sanoo kaikkitietävästi: joulu juhlista jaloin. Joulunvietossa yhdistyvät muinaisskandinaaviset valonjuhlat kristilliseen jouluun ja näiden monisäikeinen kudelma on kotiutunut suomalaiseenkin kansanperinteeseen vuoden kohokohtana. Joulu kesti Tuomaasta Nuuttiin, joskin varsinaiset pyhäpäivät ulottuivat joulupäivästä loppiaiseen. Oma merkityksensä oli myös Lucian-päivällä ja kynttilänpäivällä, mutta niihin ei näytä Paraisilla kuuluneen erityisiä juhlatapoja.

Joulukoristeinen Brattnäsin tupa.

Jouluvalmistelut aloitettiin varhain. Jo keväällä oli suurimmat hauet kuivattu lipeäkalaksi ja viljanpuinnin aikana pantiin ensimmäiset jyvät erilleen joululimppuja varten. Kynttilätkin oli tehtävä ajoissa. Lucian ja Tuomaan välisten päivien jouluvalmisteluihin kuuluivat pyykinpesu, suursiivous, sian teurastus ja joululeipien paistaminen sekä oluenpano, jonka monien mielestä kuitenkin oli tapahduttava jo Annan päivänä onnistuakseen kunnolla. Paraisilla nimittäin sanottiin, että sinä päivänä "dansar Anna med sin kanna" (Anna tanssii kannunsa kanssa).
Jouluaattona puoleen päivään mennessä tuli kaiken olla valmista. Iltahämärissä isäntä kantoi tupaan olkia ja levitti ne lattialle. Niin kauan kun oljet olivat sisällä niiden piti olla siistinä yhdensuuntaisena kerroksena, jotta seuraavan vuoden satokin kasvaisi kauniisti lakoontumatta. Emäntä levitti pöydälle valkean pellavaliinan ja asetti kolmihaaraisen kynttelikön keskelle pöytää. Vasta sitten joulu saattoi tulla.

Olkihimmeli ja kynttiläkruunu.

Joulukoristeena käytettiin pöydän yläpuolella riippuvaa olkihimmeliä, joka Paraisilla tosin tehtiin usein ruo'oista. Samaten yleinen oli oljista sidottu tähden tai auringon muotoinen koriste ja joissakin taloissa oli kattoon ripustettu puusta veistettyjä pikkulintuja. Joulukuusi tuli Paraisilla niin kuin muuallakin maassa tunnetuksi vasta 1800-luvun lopussa kansakoulujen joulujuhlien välityksellä.

Juhlallisuuksia varten pystytettiin jo muinoin salko (Olaus Magnus)

Juhannuksena ja myös nimi- ja syntymäpäivien juhlistamiseksi on Paraisilla pystytetty salkoja. Muualta Suomesta tunnetaan myös tapa pystyttää karsittu kuusi josta latvan oksat on jätetty koskematta. Kyseinen tapa on todella vanha ja se viestii siitä että talossa vietetään juhlia.

Lähde: Paraisten historia.
Kuvat: Marcus Lepola

Göran Grönroosille Paraisten kulttuuripalkinto

Göran Grönroos vastaanottaa Paraisten kotiseutupalkinnon joka jaetaan koitiseutuaktiivin Rainer Fagerlundin muistorahastosta. Kyseinen palkinto on jaettu vuodesta 2005.

Göran on kauan ollut keskeinen hahmo kotiseutuyhdistyksen toiminnassa. Hän on toiminut sekä puheenjohtajana että rahastonhoitajana vuosina 1998-2006. Göran istuu yhä yhdistyksen hallituksessa rahastonhoitajana. Göran tunnetaan myös Paraisten vanhan Malmin rahaston perustaja-hahmona.

Göran Grönroos, Paraisten kotiseutuyhdistys. (Kuva ÅU)