Kesämuistoja Paraisilta vuodesta 1963

Tässä esitellään mukava kesäinen kuva 50 vuoden takaa. Kuva on otettu kävelysillan kohdalla Paraisten suntista kesällä 1963. Kuvasta voi havaita että suntin ranna oli vain osaksi kivetty 60-luvulla, vanhan malminpuoleinen ranta on hirsillä vuorattu. 

Komeat puuveneet koristavat suntin rantoja, mahtavatko olla komeampia kun nykyajan lasikuitu-vempaimet?

Puuveneitä suntin rannalla kesällä 1963. Paraisten kotiseutumuseon kuvakokoelmat.

Kotiseutumuseon kokelmat karttuvat

Museo on kokoelmien kannalta kulunut kevät on ollut intensiivistä aikaa. Tänä aikana museolle on lahjoitettu noin satakunta erillistä esinettä useiden paikallisten kulttuurimesenaattien toimesta. Museon kokoelmat eivät ole useisiin vuosikymmeniin karttuneet yhtä suurella määräällä esineitä.

Olemme valinneet muutamat esineet näistä lahjoituksista esiteltäviksi tässä blogissa.

Kuva1. Kuppaussarvet joiden suuaukko on peitetty teuraseläimen virtsarakon palalla

Kuppaus ja suoneniskentä olivat pitkälle 1900-luvulle asti yleisiä kansan parannuskeinoja: melkeinpä joka kylässä oli kuppari tai suoneniskijä tai molemmat. Päinvastoin kuin useimmat kansanomaiset parannuskeinot, ne eivät perustuneet mihinkään yliluonnolliseen uskomukseen, vaan ne olivat yksinkertaisia parantajan suorittamia toimenpiteitä. Kupparit olivat lähes aina naisia ja he harjoittivat tointaan saunassa, kyläkupparit omassa saunassaan, kiertävät kupparit milloin missäkin.

Kuva 2. Navon Fortunan savipiipputehtaan keramiikkaa.

Fortunan savipiipputehdas perustettiin Nauvossa 1839. Ensimmäinen piipuntekijä, Johan Petter Zetterberg oli kotoisin Tukholmasta. Petter Arvid Finckenberg oli suunnitellut pitävänsä tehtaan toiminnassa 9-10 kuukautta vuodessa mutta jo 1840-luvulla toiminta supistettiin kuuten kuukauteen. Tehdas suljettiin 1867.

Kuva 3. Hyljeharppuuna, Parainen.

Hylkeitä pyydettiin harppuunalla jossa oli irroitettava, nuoraan kiinni sidottu terä. Näitä kutsuttiin "hyljepiikeiksi"Kyseisen harppuunan verrattaen suuri koko (24cm) tarkoittanee että sitä on käytetty harmaa-hylkeen pyyntiin. Samantapainen harppuuna löytyy Suomen metsästysmuseon kokelmista ja se on peräisin Bortösta. Bortsön harppuuna on aseseppä Mats Mattsson n. 1900 valmistama.. 

Marraskuun 26. päivänä vuonna 1898 pidettiin Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiön perustava yhtiökokous. Toimitusjohtajaksi nimitettiin uuden yhtiön perustamista ajanut tulisielu, tilanomistaja Otto Moberg Paraisilta. Mobergilla oli visioita, ja hän ymmärsi kuinka tärkeää oli keskittää ja tehostaa jo olemassa olevaa kalkintuotantoa Paraisilla. Vuonna 1904 yhtiöön palkattiin asiantuntijatehtäviin vuori-insinööri, myöhemmin vuorineuvokseksi nimitetty Emil Sarlin, josta myöhemmin tuli yhtiön toimitusjohtaja 50 vuoden ajaksi.

Museolle lahjoitetut kirjekuoret ovat peräisin ajalta jolloin Moberg pyrki saamaan kokoon rahoittajia uuden yhtiönsä kokoonsaamiseksi.

Kuva 4. Kirjekuoria jotka ovat osoitettu Otto Mobergille.

Kuvat 1-4. Marcus Lepola, Paraisten kotiseutuyhdistys

Internetlähteet;
https://www.finna.fi/Record/metsastysmuseo.M011-102500
http://www.naguhembygdsforening.org/fortuna.php
http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden_esine_2010/kuppaussarvet
http://www.nordkalk.fi/default.asp?viewID=328

Danny ja Kirka Paraisilla yhdistysten talolla 1968

Saimme muutaman kiinnostavan kuvan yhdistysten talolla 1968 pidetystä rock-konsertista. 

Kirka Babitsin och Danny (Ilkka Lipsanen) kävivät Paraisilla 1968"Syndikaatti tekee suurratsian" -shown yhteydessä.

Tässä seuraa muutama kiinnostava kuva kyseisestä tapahtumasta.

Toivomme yhä saavamme lisää kiinnostavia kuvia yhdistysten-talolta.

Kuva 1. Kirka keikka-bussin edessä Paraisilla 1968.

Kuva 2. Onnellinen ihailija saa Dannyltä halauksen yhdistysten talon narikan edessä

Kuva 3. Dannyn kivenkova show 1968.

Kuvat 1-3 Paraisten kotiseutumuseon kokoelmat (kuvaaja Gunborg Suominen)

Joulupöytäneäyttely päättyy 21.12

Tänään meillä oli viimeinen koululaisryhmä tutustumassa meidän joulunäyttelyymme. Kaiken kaikkiaan noin 200 lasta ovat tutustuneet vanhoihin joulutapoihin näiden kahden viikon aikan,

Kirjalantalon joulupöytä herkkuineen.

Vielä ehtii tutustumaan museotupien näyttelyyn ennen joulua. Me poimimme pois pöytä-kattaukset 21.12. Vierailusta pitää sopia etukäteen esim. puhelimitse, vastaanotamme ryhmiä.


Toivotamme teille hauskaa joulua ja iso kiitos kaikille jotka olitte jouluostoksilla vanhan Malmin joulutorilla. Saimme paljon tuotteitta myydyiksi myyntitiskillämme Ella Janssonin tuvalla.

Joulupukki työntää vesikelkkaa.

Koko Perheen joulutapahtuma lauantaina 1.12, kello 13-15:00. Tapahtuma on ilmainen.

Aloita joulunodotus museovierailulla. Museotuvissamme saa tutustua vanhojen aikojen joulupöytien antimiin sekä joulun koristeisiin. Saat kuulla miten entisaikojen joulua vietettiin Paraisilla. 

Museokauppa on auki, kahvia ja purtavaa tarjolla edulliseen joulu-hintaan. Kivaa koko perheelle ja saatte samalla ideoita oman joulun viettoon!

Hauki on gädda

Melkein kaikki museonmäen tuvat olivat miehitettyjä torstaina jolloinmuseossa vieraili parikymmentä museologian opiskelijaa. Opiskelijoiden kurssipäivän teemana oli museokommunikaatio. Haasteena oli ryhmittäin asettua yhteen tuvista ja luoda kyseiselle tuvalle lapsiryhmälle suunniteltu opastus. Opastuksen tulisi tietysti liittyä tuvan menneisyyteen ja lisäksi olla mahdollisimman kiinnostava vieraileville lapsille. Opastukset toteutettiin aikamatkoina paikkakunnan menneisyyteen.

Ei ollut Aht suosiollinen kun kalan sijaan tulikin virsu.

Kielellisiä ongelmia esiintyi sillä lapsiryhmämme joka koostui viidestä museoon tottuneista Malmin koulun oppilaista, osasivat vain auttavasti suomea. Museologian kurssilaisista useimmilla oli suomenkielinen tausta ja opiskelijat olivat epävarmoja omista ruotsinkielen taidoistaan.

Alkuhankaluuksista huolimatta päivästä tuli varsin onnistunut, sekä lapsille ja museologian opiskelijoille. Osoittautui että lapset ja nuoret onnistuivat kielivaikeuksista huolimatta luomaan keskenään toimivan dialogin. Lapset sekä opiskelijat saivat kokea varsinaisen kielikylvyn ja molemmat osapuolet paransivat omia kielellisiä kykyjä.

Joulukuusen koristeiden valmistusta oljista syyskuussa.

Olisi suotavaa jos voisimme tulevaisuudessa yrittää totetuttaa kielikylpyjä museomme yhteydessä, varsinkin niiden lapsiryhmien kanssa jotka ovat jo alkaneet opiskelemaan toista virallista kieltä.

Ainakin torstaina lapset oppivat tuntemaan hauen suomenkielellä ja suomenkieliset opiskelijat oppivat että kommunikaatio ei ole samaa kuin kielitaito, mutta molemmat kylläkin tukevat toisiaan. Tärkeintä kielellisesti vaativissa tilanteissa on ennakkoluuloton ja avoin lähestymistapa, varsinkin oppaan ja museokävijän keskinäisessä kommunikaatiossa!

Kotiseutumuseon avointen ovien päivä

Perinteiseen tapaan vietimme Varsinais-Suomen museopäivää ja viimeistä kesäaukiolo-viikonloppua nyt elokuun viimeisenä sunnuntaina. 

Odotimme että päivästä tulisi, tavalliseen tapaan, rauhallisempi kuin kesäkuisesta Lasten päivästä.

Saimme kuitenkin yllätyksen - paikalle tuli noin kolme kertaa enemmän väkeä kun mitä osasimme odottaa! Sadeilmakin pysy poissa ja piha oli täynnä leikkiviä lapsia ja heidän perheitään. Monet kävivät myös askartelemassa koulusalissamme ja värittämässä kuvia päärakennuksessamme.

Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, että olimme onnistuneet niin hyvin saamaan kaikenikäisiä kävijöitä liikkeelle. Lapsiperheiden lisäksi tuli vanhempia ihmisiä tutustumaan kirjatoriin, juomaan kupin kahvia ja ihmettelemään pientä tietokilpailuamme. Lisäksi avoimissa museomökeissämme oli runsaasti kävijöitä.

Minusta asiat ovat parhaimmillaan jos saamme kaikenlaisia ihmisiä, alle yksivuotiaista 80+ ikäisiin, viihtymään samassa tapahtumassa.

Nautin myös kovasti siitä että saan itse työskennellä erilaisten työkavereiden kanssa, ei pelkästään muiden ammattilaisten kanssa vaan myös - kuten nyt avointen ovien päivänä - kotiseutuyhdistyksen ihanien vapaaehtoisten seurassa. Lisäksi museo on tänä vuonna palkannut muutamia lähialueen nuoria erilaisiin tehtäviin, tämäkin on minusta ollut oikein kiva kokeilu joka toivottavasti jatkuu. 

Mukana olevat erilaiset ihmiset ja hyvin erilaiset työtehtävät ja tapahtumat ovat minusta ehdottomasti pienten museoiden parhaita puolia! Nyt, kun tämä kesä alkaa olla lopuillaan, haluan myös sanoa että meillä on mielestäni ollut aivan ihania kävijöitä.

Kannattaa myös muistaa, ettei museo häviä kesän loputtua mihinkään. Myös muina vuodenaikoina on erilaista toimintaa, ryhmävierailut onnistuvat tilauksesta ja museokaupassakin voi asioida kunhan asiasta sovitaan etukäteen.

Kiitos kaikille tästä kesästä!

Maria