Pian luhdissa kudotaan!

Tänä kesänä sisustamme museopihan luhtirakennusta uuteen käyttöön ryhmä- ja projektitilaksi. Viimeviikkoisella lasten museopäivänä tilat olivat avoinna yleisölle ensimmäistä kertaa ja kaikki pääsivät kokeilemaan pirtanauhan tekoa ja kutomista pienillä pöytäkangaspuilla.

Pidemmällä tähtäimellä valmistelemme kuitenkin vielä isompaa projektia, oikeat vanhat täysikokoiset kangaspuut ovat muuttumassa kokeilukangaspuiksi.

Juhannuksen aikoihin luotiin loimet.

 Sitten vedettiin loimet kangaspuihin,


niisittiin,sidottiin polkimet...

Ja nyt ei ole kuin pientä hienosäätöä jäljellä niin kangaspuut ovat  monen vuoden jälkeen taas täydessä toiminnassa.

Elokuussa meillä on Avoimet ovet 26.8 klo 13-15, erityisesti silloin kannattaa tulla tutustumaan kangaspuihin ja muutenkin luhtirakennukseen.

Kesän ensimmäinen aikamatka 5.6 museomäen leikkipuistossa

Kesän ensimmäinen aikamatka käynnistyi tänään isolla joukolla aikamatkalaisia. Kaksi muuta aikamatkaa järjestetään kesäkuun aikana museomäellä. Seuraava ala-aste ikäisille suuntautuva aikamatka on tiistaina 12.6. Muutama paikka on yh' vapaana, ilmoittaudu tästä linkistä http://pargas.hembygd.webbhuset.fi/swe/view-22415-2589-13357

Tytöt kehräsivät villalankaa.

 Aikamatkojen teema vaihtelee, seuraavalla kerralla teemana on leikkikalut ja niide valmistaminen.

Pojat veitsivät pajupillejä.

Siivoustalkoo

Kevään siivoustalkoo toteutettiin 9.5. Tavanomaisen piha- ja talosiivouksen lisäksi töitä riitti muun muassa talojen korjauksen parissa.

Olav naulaa rännin kiini kannakepuuhun.

Talven myrskyt olivat repineet alas Kirjala-talon puiset kattorännit. Rännien korjauksen yhteydessä suoritettiin myös huolto-toimenpiteitä. Rännejä yhdistävät lyyjylevyt kiinnitettiin udeleen ja puuosat tervattiin kunnolla. Puinen ränni kestää vuosikymmeniä mikäli puun laatu on hyvä ja sadevesi pääse esteettä virtamaan rännin halki. Lisäksi ränni tulee tietyin aikavälin puhdistaa ja tervata uudelleen.

Kahdet rännit yhdistetään toisiinsa sitkeän lyyjylevyn avulla.

Laskiainen

Uskonpuhdistuksesta asti lähtien paastolla tai laskiaisella ei ole ollut meidän tienoilla varsinaista merkitystä. Vanha laskiainen edelsi pääsiäisen odotuksen 40 päivän paastoa, ja muistona tästä vietetään laskiaista.

Laskiaistiistai oli ennen Paraisilla juhlallinen päivä. Jopa kaikkein vakavamielisimmät eivät voineet hillitä intoaan. Vanhat ja nuoret irtaantuivat arjen töistä ja ja lähtivät laskemaan mäkia alas tavalla tai toisella. Laskea piti ja jokaisen kynnelle kykenevän tuli osallistua mäkiriehaan sillä muutoin kesän pellava-sato saattoi pilaantua. Mäkeä laskiessa tuli mekastaa mahdollisimman paljon. Kelkka kulki kellojen sekä muiden äänekkäiden härveleiden säestämänä.  Mikäli kelkka kaatui mäessä tarkoitti tämä myös sitä että pitkä pellava katkesi.

Laskiaisen viettoa, lähde. uppslagsverket Finland.

Länsiturunmaa musealisoidaan

Historiallisesti merkittävät tapahtumat eivät mene museolta huomaamatta ohi. Osaksi vaurioitunut Länsiturunmaan kyltti vaihdettiin uuteen Paraisten-kylttiin 5.12.2012. Kyseinen kyltti saapui kotiseutumuseolle 16.1.2012 ja on nyt osa museon kulttuurihistoriallisia kokoelmia. Museo tulee tämän lisäksi tallentamaan Länsiturunmaan nimelle tuotettua konttorimateriaalia ja muuta markkinointimateriaalia

Länsiturunmaan-kyltti joka aiemmin oli Kirjalan salmen rannassa on nykyään museon varastossa..

Aika näyttä miten tulevaisuuden kuntaliitokset ja nimenvaihdot vaikuttavat Suomen karttaan.
Nykyiset suurkunnat eivät enää ole yhtä tärkeitä yksilön paikallisidentiteetille kuin ennen. Vanhat kunnat perustuivat pitkälti silloisiin kirkkopitäjiin joiden hallinnollinen funtkio lakkautettiin vuoden 1865 kunnallisasetuksessa. Paikallishallintoalueiksi perustettiin kuntia ja pitäjänkokoukset korvattiin kunnanvaltuustoilla. Kaupungeissa maallinen hallinto oli jo alunpitäenkin erkaantunut seurakunnallisesta päätöksenteosta Kuntaasetuksella saatettiin maaseudun hallinto samaan maallisen hallinnon kaavaan.

Paraisten maalaiskunnan vaakuna 1948-1967

1900-luvulla oli yleistä että olemassa olevia kuntia jaettiin kahteen osaan. Paraisten osalta silloinen kunta jaettiin kahteen osaan vuonna 1948: Paraisten kauppalaan ja Paraisten maalaiskuntaan. Nämä liittyivät takaisin yhteen 1967 yhteiseksi kauppalaksi josta tuli Paraisten kaupunki vuonna 1977. Länsiturunmaan kaupunki oli olemassa vuodesta 2009 vuoteen 2011 jolloin kyseisen kuntaliitosalueen nimeksi tuli Paraisten kaupunki. Varsinaisen Paraisten lisäksi kuntaan kuulu Nauvo, Korppoo, Iniö ja Houtskari.

Paraisten kaupungin vaakuna vuoteen 2009.

2000-luvun kuntaliiitokset ovat vähentäneet kuntien määrän 336 (2011). Suomen tullessa itsenäiseksi 1917 kuntia oli yhteensä 532. Kuntien määrä kulminoitui vuonna 1932 jolloin massa oli 602 kuntaa, tämän jälkeen kuntien määrä on ollut tasaisessa laskussa. Tätä taustaa vasten valtionvarainministeriön ehdotus seitsemästäkymmenestä kunnasta vaikuttaa todella hurjalta muutokselta.  

Tulevaisuuden kuntien hallinnolliset alueet muistuttavat enemmän maakuntia ja näin ollen kunta-käsite ei enää voi olla täysin yhteneväinen kuntalaisten käsittämän oman paikallisyhteisöllisen identiteetin kanssa.
Kylän, pitäjän ja/tai kotisaaren merkitys yksilön identiteetin kannalta tulee säilymään ja jopa vahvistumaan näiden kuntaliitosten myötä. Näin ollen saariston kuntaliitosalueen nimellä on yksilön kannalta vähäinen merkitys vaikka henkilö asuisi varsinaisen Paraisten alueen ulkopuolella: Korpoolaiset ovat ja säilyvät Korppoolaisina, sama pätee Paraislaisiin. 

Paraisten kaupungin nykyinen vaakuna joka on alun perin kuulunut Nauvolle.

Länsiturunmaan kaupunki on nyt osa meidän yhteistä paikallista historiaa. Vaurioita kärsinyt kyltti joka aiemmin tervehti saaristoon matkaavia Kirjalansalmen rannassa on todiste hyvinkin myrskyisästä ajasta ja enteilee tulevia muutoksia Suomen - ja saariston kuntarajoihin.

Kuva: Marcus Lepola 2012
Lähteet: http://fi.wikipedia.org/wiki/Parainen

Joulu jatkuu museolla 28.12 12-18:00

Tervetuloa kotiseutumuseon jouluteema-näyttelyyn joka on avoinna 28.12 kello 12-18:00.

Paraisilla joulun hauskanpito jatkui Tapaninpäivänä jolloin turkkeihin ja olkihatuihin sonnustautunut nuoriso-kulkue kierteli pitäjää. Lyhtyjen ja päreiden valossa nämä nuoret esittivät lauluja talojen asukkaille ja saivat palkaksi ruokaa ja juomaa.

Joulupukki kuului olennaisena osana vanhan ajan jouluun.

Joulukestitys alkoi Tapanina ja nuoriso järjesti tansseja iltaisin, pitopaikka vaihteli vuorottain. Olut ja väkiviina kuuluivat olennaisena osana tätä juhlinta. Tosin useimmiten eri leikit ja tuvissa järjestetyt painiottelut olivat yleistä ajanvietettä joulun aikaan.

Joululeikkinä suosittu vetokilpailu.

Kuvat: Marcus Lepola